Lopulta päästiin myös vesikattotalkoisiin, mistä Iiris oli varsin iloinen, sillä katon suojaksi laitettujen pressujen läiske tuulessa kuului makuuhuoneeseen varsin hyvin ja alkoi jo käydä hermoille.
Mutta hermoille kävivät itse talkootkin. Raastavinta oli katsella Antonin keikkumista katon harjalla, eikä Iiriksen järkeen käynyt millään, miksi turvavaljaita ei voinut käyttää, vaikka sellaiset oli saatu lainaksi. Nähtävästi purjelaivakauden romantiikka on sumentanut kapteeni Björkstenin aivot, ajatteli Iiris synkästi. Merikapteenin (AMK) tutkinto kaikkine pätevöitymisjaksoineenkaan ei takaa sitä, etteikö katolta voisi pudota!
Sydän syrjällään
Myös sisällä riitti puuhaa, jalka- ja muuta listaa tuntui kuluvan kilometritolkulla. Pientähän se oli kaikkeen tähänastiseen verrattuna, mutta portaiden alla kontatessaan Antonkin alkoi jo miettiä elämän peruskysymyksiä…
Elämän tarkoitusta etsimässä
Katteeksi valittiin 115 mm leveä punainen hiomanauha, joka puolitettiin pituussuunnassa. Pienellä jännityksellä odotettiin, kuinka kuprulle kate jäisi EriKeeperin kuivuttua, mutta lopputuloksesta tuli onneksi ihan kelvollinen.
Katteen asemointia
Sitten odottamaan aamua...
Listoituksessa on puuhaa vieläkin. Toki pientä muuhun talonrakennukseen verrattuna, mutta yllättävän aikavaa ja työlästä hiomisineen, maalauksineen ja liimauksineen. Maksaa toki vaivan, huushollista tulee aika paljon huolitellumman oloinen!
Jalkalistojen lisäksi rimaa kuluu ovi- ja ikkuna-aukkoihin karmien ja vuorilautojen väliin tilkkeeksi (koska karmit olivatkin yllätysyllätys liian kapeat seinän paksuuteen nähden) sekä muutamiin nurkkiin ja katonrajaan.
Listoituksen jälkeen päästään luultavasti kaavailemaan etuseinän saranointia. Siitä(kin) tulee kiintoisa projekti…
Ylätasanteen uusi ilme
Ikkunoiden vuorilaudat olisi maalattava...
Olohuone projektin vallassa
Eteinen alkaa valmistua
Voi miten kiva remonntti ja rakennuspäivitys ihan kuin olisin ollut oikealla rekennustyömaalla..hyvältä näytti punainen kattokin