Vanhat nukkeni olivat vanhalla kotipaikkakunnallani järjestetyssä nukkenäyttelyssä esillä. Tässä kuvassa näkyy joitakin nukkejani (kaikki kuvan nuket eivät ole minun). Näyttelyssä oli myös 11-vuotiaana kutomani raidallinen kissa. Kudoin sen serkulleni kaksivuotis-lahjaksi aikanaan.
There was a doll exhibition in my old home village. There were my dolls too. And there was also this yellow-brown cat that I have knitted for my cousin when I was 11 years old :)
Voi juku, mulla on just tollaseen mollamaijaan toi kasvo-osa hommattuna. Joskus ollut ajatuksena tehdä koko nukke, mutta se on vaan jäänyt.
Vanhat nuket on ihania, varsinki jos ne on noin hyvin pidettyjä ja säilyneitä ja kauniisti laitettuja.
Niin ja toi sun matikkaharjottelu tässä kommentoinnissa on hyvä juttu, sehän ehkäsee dementoitumista ja kaikkea…
Minä niin muistan tuollaiset maalattu kasvoiset nuket, minullakin oli sellainen. Kiva idea tämä nukkenäyttely. Taitava kutoja oot ollut jo pienenä :)
Kohta nähdään :)
Suloisen kissan olet pienelle aikoinaan neulonut! Kissaihminen siis jo silloin :)
Kiva nukkenäyttely, olet pitänyt nukkejasi hellästi kun ovat hyvin säilyneet
Hauskaa että kissakin on vielä tallella ja hyvinvoivana:)
Aivan hellyttävä tuo kutomasi kissa, kiva kun on säilynyt tallessa. Hieno nukkenäyttely ja nuketkin ovat niin tutunomaisia.
Voi että, kun munkin vanhoja nukkeja olis vielä jossain! – Niille kävi heikosti, kun äiti oli perhepäivähoitaja, ja mun lelut “periytyivät” villille poikavoittoiselle katraalle… Vanhat nuket ovat niin nostalgisia :).